Sortavalan luterilainen seurakunta

Osoite: 186790 Sortavala, ul. Karelskaja 43
Puh. (81430) 23542
e-mail: serzhanov@onego.ru Tämä sähköpostiosoite on suojattu roskapostia vastaan, aseta javascripttuki päälle nähdäksesi osoitteen.
Kirkkoherra Anton Serzanov

Sortavalan seurakunnan vieraspalvelut

Sortavalan seurakunta toivottaa vieraat tervetulleeksi vierailulle seurakuntaan.  Sortavala on läheinen paikka monelle suomalaiselle. Tarjoamme ryhmällesi mahdollisuuden rauhoittua kesken matkan kirkossa. Kerromme mielellämme Sortavalan kirkon ja seurakunnan historiasta, seurakunnan työstä ja Inkerin kirkon yli Venäjän ulottuvasta työstä.

Sortavalan seurakunta ottaa mielellään vastaan vierailuryhmiä tutustumaan kirkkoon, seurakuntaan ja seurakunnan toimintaan.  Seurakunnan talous rakentuu suurelta osalta vieraiden tuomien - ja vapaaehtoisisten lahjoitusten varaan.

Samalla tarjoamme mahdollisuuden nauttia kirkossamme kahvit tai hyvän ateria. Pysähtyessäsi Sortavalan luterilaisella kirkolla tuet seurakuntamme toimintaa. Emäntämme tekevät parhaansa valmistaessaan ruuan vierailijoille.

Tarjoamme mahdollisuuden:

1.    Kahvitukseen, johon sisältyy kahvi tai tee, kahvileipä ja mehu. Hinta 3 € / hlö.

2.    Keittoruuan, johon sisältyy keitto, leipä, voi, leikkele, juoma ja jälkiruuaksi kahvi tai tee ja kahvileipä. Hinta 6 € / hlö.

3.    Liharuoka, johon sisältyy salaatti, leipä, juomat ja jälkiruuaksi kahvin tai tee ja kahvileipä. Hinta 8 e /hlö.

Aterian kokoonpanosta ja hinnasta voidaan neuvotella.

Vierailuvaraukset:
Puh. (81430) 23542
e-mail: serzhanov@onego.ru

Sortavalan seurakunta ja sen tukeminen 
Sortavalan seurakunnan kirkko

Sortavalan seurakunnan elämä

Sortavalan seurakunnan kirkko seisoo korkealla mäellä Karjalan kadun alkupäässä lähellä kaupungin keskustaa. Kirkko tervehtii lähes ensimmäisenä kaupunkiin Suomesta päin tulijoita. 

Seurakunnan elämään kuuluvat sunnuntaiset jumalanpalvelukset ehtoollisineen, pyhäkoulu, nuorisoryhmän ja seurakuntasisarien toiminta ja musiikkitilaisuudet. Suosittuja ovat kesäleirit, luontoretket ja vierailumatkat.

Seurakunnan nykyinen kirkkoherra Anton Serzanov on syntynyt vuonna 1983 Sortavalassa. Hän on ollut mukana seurakunnan toiminnassa ja jäsenenä vuodesta 1997 alkaen. Hän aloitti opintonsa Keltossa Inkerin kirkon teologisessa instituutissa vuonna 2000. Hänet vihittiin diakoniksi kesällä 2004 ja vuotta myöhemmin hänet vihittiin papiksi.

Anton Serzanov sanoo: ”Toiveenani on, että seurakunta jatkaisi omaa kehitystään ja kylissä tehtävää lähetystyötä lisättäisiin. Seurakunnassa meillä on vielä paljon työtä… Meidän tulee rukoilla myös niiden puolesta, jotka eivät ole vielä löytäneet Kristusta, että Jumala johdattaisi heidät sinne, missä he saisivat löytää Hänet.”  (Inkerin kirkko 2005)

Sortavalan seurakunnan asianhoitajana / kirkkoherroina ovat sen perustamisesta lähtien toimineet Reino Letonsaari, rovasti Antero Paananen ja Anton Serzanov.

Inkerin kirkon historiaa

Inkerin kirkko muodostui 1600-luvulla Stolbovan rauhan jälkeen, kun suuri joukko suomalaisia siirtyi Ruotsin valtaamille alueille Inkerinmaalle. Ensimmäinen luterilainen seurakunta syntyi  Lempaalaan  v. 1611.  Inkerin kirkko viettää muutaman vuoden kuluttua siis 400-vuotisjuhlaansa.

Pietari Suuren valloitettua Inkerinmaan 1700-luvun alussa luterilainen seurakuntaelämä ei katkennut. Inkerin maaseudulla oli keisarivallan päätyttyä 21 suomalaista emäseurakuntaa. Näiden lisäksi toimi muutamia kaupunkiseurakuntia. Venäjän vallan alaisuudessa kirkko kasvoi ja kehittyi.

Lokakuun vallankumouksen seurauksena luterilaisen kirkon asema Venäjällä muuttui ratkaisevasti. Seurakuntien elämää vaikeutettiin monin tavoin. Kirkoilta ja seurakunnilta riistettiin omistusoikeus. Kirkkorakennukset takavarikoitiin ja otettiin muuhun käyttöön. Valtaosa papeista ja seurakuntien työntekijöistä joko pakeni tai karkotettiin Suomeen.  Käytännössä kommunistinen valta murskasi kirkon 1930-luvulla.

Uusi nousu koettiin vuosisadan lopulla. 1990-luvun alussa perestroikan alkaessa kirkko sai jälleen toimintavapauden. Perestroikan aikana kirkko toimi aluksi Viron luterilaisen kirkon rovastikuntana. Viron itsenäistymisen jälkeen vuonna 1992 perustettiin itsenäinen Inkerin evankelis-luterilainen kirkko Venäjällä.

Vuonna 1611 perustettu kirkko joutui lähes 70 vuoden tauon jälkeen aloittamaan alusta seurakuntien perustamisen ja työntekijöiden koulutuksen.

Uuden Inkerin kirkon ensimmäinen piispa oli suomalainen Leino Hassinen. Vuodesta 1996 piispana on toiminut Aarre Kuukauppi. Inkerin Kirkko jakaantuu kuuteen rovastikuntaan, jotka sijaitsevat koko Venäjän federaation alueella. Yhteensä seurakuntia on alle sata.

Inkerin kirkon oppiperusta

Inkerin evankelis-luterilainen kirkko nettisivuillaan kertoo oppiperustastaan seuraavaa: Se ”tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Raamattuun, Vanhan ja Uuden Testamentin todistukseen kolmiyhteisestä Jumalasta. Tämä usko on ilmaistu kolmessa yleiskirkollisessa uskontunnustuksessa ja luterilaisissa Tunnustuskirjoissa. Traditiota ja siihen sisältyvän tehtävän toteuttamista palvelee kirkkojärjestys.

Kirkko todistaa evankeliumista sanoin ja teoin ja julistaa ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Jeesusta Kristusta, joka kutsuu kirkkoonsa kaikkien kansojen ja rotujen ihmisiä. Se toteuttaa tehtäväänsä viettämällä jumalanpalvelusta, opettamalla, tekemällä lähetys- ja diakoniatyötä sekä harjoittamalla sielunhoitoa. Sen tehtävänä on viestittää sanomaansa kaikin keinoin ja kantaa vastuuta julkisesta elämästä.  Se osallistuu yhteistyöhön maailman kristillisten kirkkojen kanssa ja pyrkii edistämään tätä yhteistyötä. 

Kirkon asiakirjakieliä ovat venäjä ja suomi. Jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa voidaan käyttää myös muita kieliä.”

Ystävyysseurakuntatyö

Sortavalan luterilaisen seurakunnan ystävyysseurakuntia ovat: Alajärvi, Jäppilä (liittyi Pieksämäen maalaiskuntaan), Huopalahden rovastikunta, Iisalmen rovastikunta, Jyväskylän rovastikunta. 

Ystävyysseurakuntatoiminnan tarkoituksena on edistää kirkkojen, seurakuntien ja niiden jäsenten keskinäistä yhteyttä sekä kasvamista yhteisessä kristillisessä uskossa ja palveluvastuussa. Seurakunnat sitoutuvat kunnioittamaan kirkkojensa perinnettä, toimintatapoja ja kirkkolainsäädäntöä sekä kirkkojensa välisestä yhteistyöstä annettuja suosituksia. Ystävyysseurakuntatoiminta on osa kirkkomme ulkomaansuhteita.

Ystävyysseurakuntatyö on kahden seurakunnan vastavuoroista toimintaa, joka rikastuttaa molempia osapuolia. Parhaimmillaan siinä toteutuu "antaessaan saa -periaate". Ystävyysseurakuntatyö on yhteisen uskon jakamista ja siinä kasvamista kunnioittaen osapuolten kirkollista perinnettä ja toimintatapoja.

Ystävyysseurakuntatyö käytännössä

• hengellistä tukea
• aineellista tukea
• koulutusta
• leiritoimintaa mm. yhteisiä rippileirejä ja vanhusten leirejä
• ystävyyttä ja mielenkiintoisia ihmisiä
• kaiken toiminnan ohessa oppimista toisesta kulttuurista ja tavoista
• kansainvälisyyskasvatusta
• seurakuntavierailuja- ja retkiä

Ystävyysseurakuntasuhteista pitää luetteloa kirkkohallituksen ulkoasiain osasto.

YLEISOHJE YSTÄVYYSSEURAKUNTATOIMINTAA VARTEN

(Hyväksytty kirkon ulkoasiain neuvoston kokouksessa 25.5.2000)
Ohje koskee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ystävyysseurakuntasuhteita niiden kirkkojen seurakuntien kanssa, joiden kanssa kirkollamme on hyväksytty sopimus yhteistyöstä. Ohjetta suositellaan käytettäväksi soveltuvin osin myös muissa seurakuntien, rovastikuntien ja hiippakuntien ystävyys- ja kumppanuussuhteissa.

1. Ystävyysseurakuntatoiminnalla tarkoitetaan tässä yhteydessä kahden eri kirkon itsenäisten seurakuntien välistä suhdetta, johon molemmat seurakunnat ovat päätöksin sitoutuneet.

2. Ystävyysseurakuntatoiminnan tarkoituksena on edistää kirkkojen, seurakuntien ja niiden jäsenten keskinäistä yhteyttä ja vuorovaikutusta sekä kasvamista yhteisessä kristillisessä uskossa ja palveluvastuussa. Lähtökohtana tulee olla yhteistyökirkon oman perinteen, toimintatapojen ja kirkkolainsäädännön kunnioittaminen.

3. Ystävyysseurakuntatoiminta on osa kirkkomme ulkomaansuhteita. Ystävyysseurakuntasuhteista pitää luetteloa kirkkohallituksen ulkoasiain osasto (KUO). Luetteloon kirjaamisen edellytyksenä on, että osapuolet ovat tehneet virallisen päätöksen suhteen solmimisesta ja lähettäneet sen tiedoksi kirkkohallituksen ulkoasiain osastolle.

4. Ystävyysseurakuntasuhteen solmimisesta Suomessa päättää kirkkovaltuusto tai kirkkoneuvosto ja yhteistalousseurakunnissa seurakuntaneuvosto tai yhteinen kirkkoneuvosto, mikäli kaikki yhteistaloudessa olevat seurakunnat solmivat yhteisen ystävyyssuhteen.

5. Ystävyysseurakuntasuhteen voivat solmia myös rovastikunnan seurakunnat yhteisesti. Tällöin tulee kaikkien hankkeeseen osallistuvien seurakuntien tehdä asiasta samansisältöinen erillinen päätös.

6. Seurakunta nimeää ystävyysseurakuntatoiminnasta vastaavan yhdyshenkilön, jonka nimi ja yhteystiedot ilmoitetaan kirkkohallituksen ulkoasiain osastolle.

7. Seurakunnat voivat halutessaan laatia keskinäisen ystävyyssopimuksen, jossa ne määrittelevät yhteisen toimintansa periaatteet ja tavoitteet. Sopimuksen sisällöstä seurakunnat päättävät keskenään ottaen huomioon kirkkojensa ystävyysseura- kuntatoiminnasta antamat yleiset ohjeet. Toiminnassa tulee huomioida myös mahdolliset muut kyseisten kirkkojen välisestä yhteistyöstä annetut suositukset.

8. Toiminnasta ja sen aiheuttamista kustannuksista vastaa kukin seurakunta itse. Kirkon Ulkomaanavun (KUA) tai kirkkomme lähetysjärjestöjen kanssa toteutettavista taloudellisista hankkeista seurakuntien tulee sopia KUA:n/ lähetysjärjestöjen kanssa erikseen.

9. Ystävyysseurakuntasuhde katsotaan päättyneeksi, mikäli jomman kumman seurakunnan päättävä elin on tehnyt sitä koskevan päätöksen. Suositeltavaa on, että ystävyysseurakuntasuhteen lopettaminen tapahtuisi keskinäisellä sopimuksella. Suhteen lopettamisesta tulee lähettää ilmoitus kirkkohallituksen ulkoasiain osastolle.