Muuramen kirkon sisävärit

Muuramen kirkon sisäväritys on ollut koko kirkon olemassaolon ajan yksi eniten keskusteltu aihe. Kun kirkko valmistui, seurakuntalaiset eivät olleet tyytyväisiä kirkon värimaailmaan. Jo 1930-luvulla kirkko maalattiin sisältä vaaleammilla sävyillä. 1950-luvulla kirkon sisätila maalattiin uudelleen jyväskyläläisen Urho Lehtisen suunnitelmien mukaan siten, että seinät olivat valkoiset, penkit ja kattopinnat siniharmaat. Kirkkosalin kattoholvi maalattiin kirkkaan siniseksi.


Kirkko 1929

Kirkon sisätilat Urho Lehtisen värisuunnitelman mukaan maalattuna.

Kirkon sisätilat Urho Lehtisen värisuunnitelman mukaan maalattuna.

Nykyinen asu on vuosien 1978-1979 tehdyn Sakari Holman suunnitteleman peruskorjauksen mukainen. Muutoksista näkyvimmät ovat kirkkosalin seinien maalaaminen valkoiseksi ja alkuperäiset puupinnat on korvattu lakatuilla mäntypaneelilla.

Aallon laatima värisävylista
Alvar Aalto museon arkistossa on säilynyt Aallon toimiston laatima lista värisävyistä, joita on ajateltu käytettävän sisätilassa. Paperissa on logo: Arkkitehti Alvar Aalto / Suomi /Turku. Tämä viittaa siihen, että Aallon toimisto olisi siirtynyt jo Turkuun.

Suunnitelmassa kirkkosalin seinien väriksi on laitettu saven harmaa ja katon kupolin väriksi ”tumma sininen kuollut”. Kirkkosalin ”konsolilaatta” suunniteltiin maalattavaksi oranssiin vivahtavalla punaisella ja sivut mustanruskealla. Tässä konsolilaatalla tarkoitetaan katon holvikaaren alapuolisia sivulautoja. Kirkkosalin holvikaaren kattopalkkien sivut suunniteltiin maalattavaksi tumman harmaalla ja alapuolelta mustaksi.

Puuosien maalaamiseen suunniteltiin käytettävän mattaöljyväriä, paitsi kirkkosalin kupolikatto normaalisti. Penkkien sivut ajateltiin spaklattavan lämpimämmällä kuin tumman harmaalla ja niiden selkäosien ajateltiin olevan mustia.

Alttarille kirkon itäpuolelta aukeavaa ikkunaa Aalto kutsuu ”valoaukoksi”. Sen sisäosien väriksi oli suunniteltu Int(ian) keltaista. Kirkon urkulehterin katon väriksi on suunniteltu samaa kuollutta sinistä kuin kirkkosalin kupolissa. Lehteriä kannattelevien pilareiden maalausta suunniteltiin tehtävän siten, että seiniä kohti olevat sivut olisi maalattu mustalla ja muut sivut harmaalla. Lehterin kaide spaklattiin suunnitelman mukaan harmaalla.

Dokumentin mukaan seurakuntasalin eli sivusalin katto olisi koristemaalattu. Katon suunnitelma sisälsi kalkkivärillä maalatun ruutujaon, jossa jakoviivat olisivat olleet harmaat. Katto olisi toteutettu ilman friisilistaa. Seurakuntasalin seinien väriksi on aluksi suunniteltu vaaleankeltainen, mutta keltainen on vedetty yli ja korvattu vaalean harmaalla. Eteisen väritys on suunniteltu yksinkertaisesti ”mustaksi sisältä”. Sakaristoon johtava käytävä on suunnitelmassa ajateltu tummanruskeaksi ja itse sakaristo foijan punaiseksi.

Suunnitelmassa on kysymysmerkki seurakuntasalin oven ja pilarien kohdalla. Samoin kirkkosalin ja sivusalin lattian väristä suunnitelmassa ei puhuta mitään.


Uusklassisismin hengen mukainen värisuunnitelma
Aallon tekemä kirkon sisätilan värisuunnitelma on uusklassisismin värimaailman mukainen. Arkistoaineistokin antaa viitteitä siitä, että kirkkosalin väritys on ollut uusklassismin ihanteiden mukaisesti. Myös konservaattori Elina Järvelän (Ukri Oy) alustavien väritutkimusten mukaan kirkon alkuperäinen väritys on ollut pitkälle Aallon suunnitelman mukainen. Kiron sisävärit liittyvät kirkon alttaritaulun värimaailmaan.

Muuramen kirkon asema osana Aallon elämäntyötä on korostunut. Aikaisemmin kirkkoa ei pidetty ”Aaltoa parhaimmillaan ja puhtaimmillaan.” (Jyväskylän matkailulautanunnan kirje Muuramen seurakunnalle Kn 10.06.1977) Aallolla itsellään on ollut myös osansa tässä klassisen kauden töiden vähäisessä arvostuksessa. Tänä päivänä selvästi haasteellisimman osan kunnostustyötä muodostaa sisätilan saaminen alkuperäiseen asuun.

Arkkitehti Jussi Kantosen laatiman Muuramen kirkon alustavan hankesuunnitelmaehdotuksen mukaan (8.2.2010) kirkon sisäpuolen kunnostustöihin kuuluvat muun muassa: Katon vuoden 1979 remontissa tehtyjen koteloiden purku ja paneelipintojen palauttaminen mahdollisimman lähelle alkuperäistä, alttarikaiteen korvaaminen alkuperäisellä, kunnostetulla kaiteella, sivutilan korkeiden ovien vaihto alkuperäisen kaltaisiksi, sivutilan ja urkuparven paneelikattojen purku sekä alta paljastuvien pintojen tasoitus ja maalaus, seinien ja pattereiden huoltomaalaus sekä lattian huoltomaalaus.

Merkittävä osa haastetta muodostuu siitä, että seurakuntasalin kattopaneloinnista samoin kuin urkulehterin kattopaneloinnista ei ole säilynyt vuoden 1978-1979 kunnostustöiden jäljiltä lautaakaan. Edelleen kaikki alkuperäiset lattialankut ovat tuhoutuneet kunnostustöiden jäljiltä. Suuri osa sisävärityksestä on kuitenkin selvitettävissä olemassa olevista pinnoista ja Aallon muista 1920-luvun töistä. Vertailukohdan sisätilan värisuunnitelmalle antavat Aallon suurin piirtein samaan aikaan valmistuneet Jyväskylän Suojeluskuntatalo ja – Työväentalo, Lounais-Suomen Maalaistentalo, Suoja-talo sekä Kemijärven kirkon kunnostussuunnitelma.

Kirjallisuus: Päivi Ollikainen, Kirkko harjulla, Alvar Aallon suunnittelema Muuramen kirkko 1926-1929. Pro gradu –tutkielma Jyväskylän yliopisto 2010.

Muurame
27. 07. 2010.
Simo Lampela
Kirkkoherra